Yritys
Yksityinen
EUR(ALV.0%)
Kaikkicaret down icon
cart icon
Ostoskori
Kaikkicaret down icon

Koneihmisistä Asimovin lakeihin

Koneet ovat aina kiinnostaneet ihmistä. Jo antiikin Kreikan mytologiassa Zeus lahjoitti prinsessa Europan suojaksi pronssisen jättiläisen Talosin. Talos oli koneihminen, jonka tehtävä oli kiertää Europan kotisaaren Kreetan rantoja kolmesti päivässä merirosvojen ja muiden hyökkääjien varalta.

Vaikka Talos onkin vain tarinaa, Antikytheran koneen löytyminen vuonna 1902 osoitti, että kreikkalaisilla oli käytössään monimutkaista mekaniikkaa jo vuosina 87–205 eaa. Ainakin 30 pronssisesta hammasrattaasta koostunut laite oli telluurio, analoginen tietokone, joka laski tähtien asentoja astrologien käyttöön.

Heron Aleksandrialainen oli kreikkalainen matemaatikko ja mekaanikko, joka eli noin vuosina 10–70 jaa. Vaikka kybernetiikka ei ollut muodostunut tutkimusalaksi ennen 1900-lukua, Heronin työ automaattilaitteiden parissa katsotaan edustavan ensimmäistä järjestelmällistä tutkimusta tällä alalla.

Teoksessaan Automata hän kuvaa koneita, joilla temppeleiden ihmeet, kuten itsestään avautuvat ovet ja viiniä kaatavat patsaat, toteutettiin. Tällaiset toiminnot Heron teki mahdollisiksi höyryn paineen, tuulen ja veden voiman valjastamiseen liittyvien tutkimustensa tuloksena.

Toinen mekaanisten innovaatioiden lähde historiassa ovat Leonardo da Vincin työt. Da Vincin koneita on yritetty useasti toisintaa hänen piirustuksistaan. Joissakin niissä kuvataan ratkaisu kokonaisuudessaan, kuten lentokone tai sotakoneet. Toisissa on kyse esimerkiksi väkipyörän mekanismista tai värähdysliikettä luovista järjestelmistä.

Hän suunnitteli ja mahdollisesti myös rakensi mekaanisen ritarin, automaatin, joka oli puettu keskiaikaiseen haarniskaan. 1950-luvulla löytyneistä muistiinpanoista selviää, että kone toimi sisäisten väkipyörien ja kaapelien varassa ja se pystyi istuutumaan, nousemaan seisomaan ja liikuttamaan käsivarsiaan.

Ehkä kaikkein merkittävin automaation käyttöönotto tehtiin 1900-luvun alussa Fordin autotehtailla. Keskilännessä viljasiiloissa yleisesti käytetyt liukuhihnat tekivät vaikutuksen Henry Fordiin, ja yhteistyössä Frederick Taylorin kanssa hän toi saman periaatteen Fordin T-mallin valmistukseen. Lisäämällä tuotannon tehokkuutta Ford pyrki laskemaan hintaa ja tuomaan auton suuren yleisön ulottuville.

Auton alustaa vedettiin ketjukuljettimella 45 metrin mittaista linjaa pitkin 140 työntekijän asentaessa kukin omaa osaansa autoon. Lisää työntekijöitä palkattiin, jotta kaikilla oli tarpeeksi osia käden ulottuvilla, ja autokohtaista kokoonpanoaikaa saatiin lyhennettyä merkittävästi. Kokoonpanolinjamenetelmä ja käytetty automaatiotekniikka laski yhden auton tuotantoaikaa yli 12 tunnista reiluun 90 minuuttiin.

Vuonna 1914 Ford tuotti enemmän moottoriajoneuvoja kuin muut autotehtailijat yhteensä.

Koneiden käytön yleistyessä ajatus töihin osallistuvista ja avustavista roboteista tuli ajankohtaiseksi. Tieteiskirjallisuus sai sytykettä tekniikan kehitysaskelista ja toistuvaksi aiheeksi nousi ihmisten ja koneiden yhteistyön mahdollisuudet ja kehityssuunnat.

Amerikkalainen kirjailija ja biokemian professori Isaac Asimov huomautti, että tieteiskirjallisuuden vakiojuoniin kuului tarina, jossa ihminen loi robotit ja myöhemmin tuhosi ne. Tämän pohjalta hän loi robotiikan kolme pääsääntöä, joilla varmistetaan, että robotit eivät vahingoita ihmisiä, noudattavat käskyjä ja suojelevat omaa olemassaoloaan.

Tähän asti näiden sääntöjen noudattaminen on ollut ohjelmoijien kontolla. Kun itsenäisesti toimivat ja keinoälyä käyttävät robotit ja ajoneuvot ovat nyt mahdollisuuksien rajoissa, on syntynyt ryhmiä, jotka vakavasti pohtivat tällaisiin koneisiin liittyviä asioita eettiseltä, lainopilliselta ja sosioekonomiselta kannalta.

Jos haluat lukea lisää robotiikan historiasta, lataa Elfa Distrelecin robotiikkaa ja automaatiota käsittelevä opas A Guide to Robotics and Automation. Saat sen mukana 10 %:n alennuksen seuraavasta tilauksestasi.